OMAVARAISUUSALOITTELIJAN VINKIT ALOITTELIJALLE

Luminen maatila, kuvassa kotitie, aitta, omakotitalo, kuivuri ja vanha navettarakennus
Huhtikuun Suuntana omavaraisuus -postaussarjassa on aiheena aloittaminen ja neuvot siihen – hihittelin itsekseni että tällä kertaa(kaan) ei kauheasti ole neuvoja annettavaksi, mutta sitäkin enemmän aion nauttia muiden teksteistä vinkkeineen. Linkit noihin teksteihin löytyvät kirjoituksen lopusta, ja tuttuun tapaan kyseessä on siis postaussarja, jossa omilla tavoillaan omavaraisempaa elämää tavoittelevat  bloggaajat eri puolilta Suomea kirjoittavat kerran kuukaudessa yhteisestä aiheesta. Sarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. 

Meidän omavaraisuustaival on vielä ihan alkutekijöissään. Muutettiin maalle (vuosien odottelun ja suunnittelun jälkeen) viime elokuussa. Vaikka me ennenkin ollaan kasvateltu pienimuotoisesti erinäköisiä kasveja, leivottu leipää ja kaikkea muutakin, kokkailtu paljon läheisten kasvattamista raaka-aineista ja puoliso on metsästänyt vuosia, on tähän muutokseen latautunut aika paljon odotuksia, haaveita ja tavoitteita. Välillä ehkä tuntuu että liikaakin, vaikka vähän on yrittänyt himmaillakin kaikissa suunnitelmissaan. Syksy kului ihan muissa puuhissa, kotia asumiskuntoon laittaessa ja vauvasta huolehtiessa, ja nyt kevään myötä samaan aikaan yrittää pitää jalat maassa ja intoilla kaikesta mitä vihdoin voi tehdä. Meidän reilun vuoden takainen esittely täällä ja aiempaa pohdintaa siitä, miksi haaveilemme omavaraisemmasta elämästä täällä. 

VINKIT ALOITTELIJOILLE

Minusta tuntuu että uusien asioiden suhteen on kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia jotka hyppäävät ja ryhtyvät tekemään kun kiinnostuvat jostakin. Sellaisia, jotka eivät turhaan mieti vaan ajattelevat että aloittaminen on tärkeintä ja tekemällä oppii. Ja sitten on sellaisia kuin minä: jotka pohtivat, tutkivat, selvittävät, lukevat ja tutustuvat aiheeseen mahdollisimman hyvin, jotta tietävät mitä ryhtyvät tekemään sitten kun ryhtyvät. Kummassakin on puolensa ja kummallakin olisi toisesta opittavaa – tällä minun tavallani saattaa mennä aika kauan ennen kuin alkuun pääsee, ja sillä toisella tavalla saattaa käydä hassusti ennen kuin oppii mitä tehdään. (Tiedän, että moni ajattelee että onko se niin vakavaa jos virheitä sattuu – eikä suuressa osassa asioita tietysti olekaan! Itsekin ajattelen että monesti mokaamalla oppii kaikkein parhaiten. Mutta se mikä minua hirvittää, on miten heppoisin tiedoin ihmiset ryntäävät eläviä olentoja kasvattamaan – että hankitaan kotieläimiä ennen kuin niille on mitään paikkaa tai ennen kuin niiden hoidosta tiedetään alkeellisintakaan asiaa.)

Minulle luonteenomaista on siis selvittää asiat todella tarkkaan ennen kuin alan käytännössä tehdä. Se tarkoittaa sitä että kirjaston kaikki puutarha- ja omavaraisteluaiheiset kirjat on koluttu läpi useaan kertaan jo vuosia sitten (ja aina voi palata uudestaan parhaimpien pariin). Se tarkoittaa sitä, että hämmästyy joka kerta kun muille ihmisille ei tule mieleen hakea tarvitsemaansa tietoa vaikkapa niistä kirjoista (tai nykypäivänä youtubesta, blogeista tai erilaisten hyödyllisten tahojen nettisivuilta). Se tarkoittaa sitä että aina välillä, kun haluaisi jostakin asiasta vielä vähän lukea lisää, tulee sellainen olo että olen tutkinut koko internetin läpi (ainakin suomenkielisillä sivuilla omavaraisuusaiheen parissa tämä käy aika äkkiäkin.) Se tarkoittaa sitä, että lykkää edelleen niiden haaveilemiensa kanojen hankintaa, koska niille ei vieläkään ole kunnollista kanalan paikkaa. Tai sitä, että tietää tasan tarkkaan miten alkaa keittiötarhaansa rakentamaan, vaikkei koskaan oikeastaan ole sellaista tehnytkään. Joskus se tarkoittaa kyllä myös sitä, että aloittaminen hirvittää, koska tietää mikä kaikki voi mennä pieleen ja mitä kaikkia vaiheita edessä vielä on. Joskus tieto todellakin lisää tuskaa! 

Sen lisäksi että haluan selvittää miten asioita tehdään, minulle on aika oleellinen kysymys että MIKSI. Miksi haaveilen jostakin muusta kuin siitä kiireisestä kuluttajaelämästä, jota meidän yhteiskuntamme aika tehokkaasti meille opettaa ja tyrkyttää? Miksi haluan tehdä asiat eri tavalla? Ja sitten lukematon määrä kaikkia muita kysymyksiä: Millaista maailmaa haluan olla rakentamassa? Mitä haluan lapsilleni opettaa, mitä haluan heidän lapsuudestaan muistavan, mitä haluan heidän ottavan mukaansa kun he aikanaan lähtevät maailmalle? Miten voin tehdä maailmasta paremman paikan? Miten voin olla osa hyvää? Millaisen jäljen minä jätän jälkeeni? Kaikkiin näihin kysymyksiin (ja vastauksiin) jollakin lailla kietoutuu tavoitteeni omavaraisemmasta elämästä. 

Mutta aloittajalle sanoisin siis vinkiksi: hanki tietoa. Kaikkialta, mistä vain voit sitä saada! Kaikkein arvokkainta on kokemustieto, ja jos reitillesi siis osuu ihminen, jolla on erityisosaamista, kuuntele tosi tarkkaan, pyydä näyttämään miten asia käytännössä tehdään. (Ja jos ei tällaisia onnekkaita kohtaamisia satu, onneksi meillä on myös kasapäin hienoja blogeja, joissa kokeneemmat jakavat tietojaan, taitojaan ja kokemuksiaan). Mieti mitä haluat tehdä ja miksi, mitkä ovat sinun syysi tavoitella jotakin mikä ei meidän maailmassa ole se oletusasetus. Se että tiedät miksi teet tätä, auttaa kannattelemaan niinä hetkinä kun kaikki menee pieleen (koska niitä hetkiä tulee ihan taatusti vastaan). Ja sitten lopulta (myös muistutuksena itselleni): ryhdy hommiin. Koska jos aina vaan etsii lisää tietoa ja pohtii filosofisia kysymyksiä mutta ei ikinä OIKEASTI aloita, ei ikinä saa minkäänlaista muutosta aikaan. 

MILLAISTA ARKEA HALUAISIN ELÄÄ?

Tällä hetkellä nautin suuresti vanhempainvapaasta ja sen mukanaan tuomasta kiireettömyydestä. Lasten harrastuskuskauksetkaan parina iltana viikossa eivät tunnu pahoilta, kun ne ovat päivän ainoat ohjelmanumerot (verrattuna siihen että töiden jälkeen ehtisi juuri haukata jotakin kotona ja sitten taas lähtisi matkaan). Pystyn tekemään ruoan valmiiksi niin että kun viimeisetkin perheenjäsenet kotiutuvat, istutaan alas ja syödään yhdessä ennen kuin on harrastusten tai muiden hommien aika (niin, meillä on tässä myös maatila, joka pikkuhiljaa alkaa syödä erityisesti puolisoni vapaa-aikaa). Tällä hetkellä ajatuskin siitä, että palataan kiireiseen ruuhkavuosiarkeen, jossa vanhemmat ovat päivät töissä, pienimmät pitkät päivät hoidossa ja isoimmat koulussa (ja sen jälkeen keskenään kotona, koska esikoinen on kohta jo yli iltapäiväkerhoiän) ja illat kuskataan harrastuksiin, saa aika ison ahdistusmöykyn nousemaan kurkkuun. 

En vielä tiedä, miten tämä meidän perheen elämä tulevaisuudessa järjestyy. Että mitä minä aion tulevaisuudessa tehdä työkseni, miten me järjestetään asiat maatilan kanssa kun on meidän vuoro ottaa siitä kokonaan vastuu. Mutta kovasti toiveeni ja tavoitteeni on, että rauhallisempaa ja hitaampaa se arki voisi olla. Sellaista, jossa itse voisi päättää aikatauluista, jossa olisi aikaa lapsille ja yhdessäololle. Että jos kesä kuluu maatilan kiireissä, voisi talvella ottaa vähän rauhallisemmin. Sellaista elämää, jossa ei eletä viikonloppuja ja lomia varten, vaan jossa se tavallinen arki itsessään on ihan riittävästi ja hyvää. 

Toki minulla on joitakin ultimaattisia unelmia – sellaisia missä yhteen nivoutuu tosi monenlaisia kokonaisuuksia kirjojen ja kaiken muunkin kirjoittamisesta, neuvontatyöstä, viljelystä ja kouluttamisesta. Katsotaan, millainen kokonaisuus tästä ajan saatossa muodostuu

KUULUMISIA

Viime päivinä olen somessa seurannut miten isoja taimia ihmisillä jo esikasvatuksessa on. Omat esikasvatukset ovat vieläkin siemenpusseissaan, vaikka jo viimeksi väitin että ihan juuri siihen puuhaan ryhdyn. Toisaalta: mitään superaikaisia en tänä vuonna edes suunnitellut kylväväni (tai siis suunnittelin, mutta koska en saanut aikaiseksi hankittua mitään valoja ja jäin pohtimaan että ehtivätkö ne sopivassa kohtaa kasvihuoneeseen jne, hylkäsin suunnitelmat), ja tomaatit ovat kyllä menossa multaan ihan näillä hetkillä. Olen siis ihan tarkoituksella vähän viivytellyt, koska (vuosia haaveiltu) kasvihuone on tällä hetkellä siinä vaiheessa että olen purkanut vanhasta kehikosta muovit ja päädyt, ja varsinaiset rankarakenteet ovat jäljellä. Kunhan ne on purettu, alkaa uuden kasvihuoneen rakentaminen! Kasvihuoneen paikka on vanhan navetan/sikalan päädyssä, eteläseinustalla. Kasvihuone rakennetaan itse omasta puutavarasta ja seinämateriaaliksi tulee muovi. Tarkoitus on tehdä hieman leveämpi kuin vanhasta, ja kattokulmakin samalla vähän loivenee – haaveena on, että kasvihuoneeseen saataisiin kaksi kasvatuspenkkiä ja käytävä väliin, kun nyt penkkejä on ollut vain yksi. (Tässä kohtaa huomautus: kasvihuone oli jo vuosia ollut kunnossa, jossa sitä on vähän paikkailtu vielä yhdeksi vuodeksi. Viime vuonna se oli jo siinä kunnossa, ettei siellä kukaan enää kasvattanut mitään. Ihan huvin vuoksi sitä ei siis pureta ja uudelleenrakenneta). 

Monilta osin vanha kasvihuone olikin sellaisessa kunnossa, ettei sorkkaraudalla tehnyt mitään – puutavara kun mureni sormiin. Rungossa on kuitenkin vielä yllättävänkin hyväkuntoisia osia, mutta koska puuosat ovat suoraan maata vasten, on maanraja aivan pehmeää mössöä. Parempi siis tässä kohtaa tehdä kokonaan uusiksi kuin korjailla osittain ja sitten taas muutaman vuoden päästä uudestaan. Kasvihuoneprojektista olen tekemässä omaa postausta sitten, kun kerrottavaa on hieman enemmän!

Kasvimaan kanssa odotellaan pellon kuivumista (lisäys viikon lopussa: ja jälleen lumien sulamista). Viime aikoina on tuntunut, että kukaan muu ei ole kartalla siitä, kuinka suurisuuntaisia suunnitelmia minulla on, vaikka olen kyllä mielestäni moneen kertaan selittänyt. Kaikkea ei ole tarkoitus saada tänä keväänä tai edes tänä vuonna valmiiksi, mutta tuleviksi vuosiksi on paljon suunnitelmia! Aion istuttaa useaa lajia marjapensaita (vadelmaa, hunajamarjaa ja pensasmustikkaa, herukoita ja karviaisia ehkä saan tuonne olemassa olevalle puskamaalle), jotka jo itsessään vievät paljon tilaa. Mansikoita kokeilen ehkä lavaan, tai sitten laitetaan ihan muutama rivi maahan. Meillä syödään marjoja jokseenkin niin paljon kuin niitä on tarjolla, ja mielelläni korvaisin talviaikaista hedelmien syöntiäkin omassa pihassa kasvatetuilla marjoilla. Varsinainen keittiötarha alkaa muodostua itse rakennettuista, suurista kasvilavoista, ja toki kompostisysteemi ja vesisäiliökin oman tilansa vievät, kulkuväylistä puhumattakaan. (Ja sitten on ne suunnitelmat toisesta kasvihuoneesta ja kanalasta saman alueen toiseen reunaan…)

Täytin tässä viikolla vuosia ja äiti kysyi että mitä haluaisit syntymäpäivälahjaksi. Pyysin päärynäpuuta, mutta koska ihan vielä (jep, optimisti, koska onhan nyt jo melkein) ei ole puidenistuttelukeli, sain pussillisen päärynöitä ja kirjekuoren taimitarhaostoksia varten. Meillä kasvaa yksi pieni Tsizovskaja-päärynä, joka ei ole vielä tehnyt satoa (no, eipä ole kaveriakaan pölyttäjäksi) ja haaveilen parista päärynäpuusta lisää, hieman eri puolille pihaa. Toinen voisi olla joku melko takuuvarma, hyvä pölyttäjälajike (olisiko Lada sellainen) ja toinen sitten joku herkkupäärynä, ehkä Tanskalaisen maajussinkin lemppari Clara Friis. (Tosin en ole vielä tutkaillut taimistojen valikoimista mitä ylipäätään olisi saatavilla). Lisäksi haluaisin istuttaa Sinikalle ja ikivanhalle nimettömälle luumupuulle pari kaveria ja toki myös pari kirsikkapuuta. Hieman vielä mietiskelyä vaatii, minne nämä kaikki sijoittaisin – muutamia ajatuksia jo on, pitänee konsultoida äitiä!

Pihasta kaadettiin useampi iso koivu, ja vaikka kaikki kaadot olivat perusteltuja ja suunniteltuja, silti puiden kaataminen aina vähän hirvittää! Mutta muutama murhe vähemmän nyt, kun keskeltä pihaa poistui hyvin laho puu, jonka olen pelännyt kaatuvan jonkun päälle, lapset kun eivät aina muistaneet sitä vältellä. Yksi koivuista ahdisteli viereistä saarnea, ja se kaatamalla annettiin siis toiselle puulle (ja kesän leikkimökkiprojektille) lisätilaa. Nämä kannot olisi tarkoitus kaivaa ylös, kunhan kaivuri on taas omilla nurkilla. Maakellarin vierestä kaatui useampi puu, ihan vain koska olivat niin lähellä rakennusta, ja niistäkin itse asiassa useampi paljastui sisältä lahoksi. Silmällä kestää hetki tottua, mutta sellaista se aina on! 

Maakellarin edusta ehti jo sulaa mutta sitä ei ole uskallettu vielä tarkemmin tutkia – emme nimittäin ole aivan varmoja, asuuko kellarin eteisessä (tai miksi sitä ensimmäistä tilaa sitten kutsutaankaan) jokin eläin. Ainakin jossakin kohtaa joku on kaivautunut oven alitse ja tuossa eteistilassa näyttäisi olevan melko myllätty olkikasa. Toimintasuunnitelma tilanteen suhteen on vielä vähän auki, mutta suunnitelmissa on aikanaan kertoa maakellaristakin ihan omassa postauksessaan ja pohtia sen käyttöönottoa. 

Ruoan suhteen on päästy herkuttelemaan lähiruoalla. Ystävät kasvattavat naapurisaarella lampaita, ja ennen pääsiäistä sovittiin vaihtokaupasta: me saatiin karitsan viulu ja he muutaman paketin riistamakkaraa. Pitkäperjantaina kotiovelle ilmestyi myös savulohta, kyllä täällä maalla vaan aika kivasti muita muistetaan! 

Sää on ollut vaihteleva. Pääsiäisen tienoilla oli ihania lämpimiä päiviä, jolloin tarkeni sisävaatteissa ulkona, harvoin isot kasat tammen lehtiä odottamaan kasvulaatikoiden pohjalle pääsyä (Meillä on pari valtavaa tammea pihassa, ja pahimmissa kohdissa tammenlehdet tukahduttavat kaiken paksulla kerroksellaan. Haravointi tietyillä piha-alueilla on siis paikallaan.) Vielä viime keskiviikkona ilakoin siitä, että vaikka vähän kaikkialla muualla tuli lunta, meillä ei nimeksikään. Perjantaina satoi sitten lähemmäs kymmenen senttiä, mikä kyllä tällaiselle kevätihmiselle on aina masentavaa. Eikä voi sanoa että uusi lumi olisi vanhan surma, kun ei ollut enää mitään lumia jäljellä… Toivottavasti pian saadaan nauttia kunnon kevätkeleistä ja -hommista!

MUIDEN TEKSTIT

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban gardening https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Lue myös:

Keitä me ollaan ja mitä puuhataan?

Aion palata kirjoittelun pariin, nyt kun me vihdoin aletaan lähestyä pitkäaikaista haavetta maallemuutosta. Tarkoituksena on kertoa meidän matkasta kohti merkityksellisempää ja omavaraisempaa arkea, perhe-elämästä maatilalla

4 Responses

  1. Todella hyvät vinkit aloittajalle! Itsekin olen vähän sellainen perehtyjä-tyyppi. Teoriassa tiedän paljon kaikesta, mutta käytännössä en juurikaan 😀 Itselläni on sellainen pilaamisen pelko, että jos nyt teen näin, meneekö kaikki päin peetä ja kadunko myöhemmin. Mutta olen tässä vähitellen oppinut että on ihan ok muuttaa suunnitelmia kesken kaiken eikä se niin vakavaa ole jos joku ei toimi ja pitää miettiä uusiksi. Eniten silti hirvittää että jos käytän paljon rahaa johonkin taimeen ja sitten se kuolee kun olen valinnut paikan väärin tai en osaakaan tai jaksa sitä hoitaa. Mutta kaikkeen tottuu, jopa pettymyksiin 😀
    Sinun suunnitelmat kuulostaa tosi ihanilta! Minäkin haaveilen kirsikkapuista ja päärynöistä ja muista herkuista.. ja kasvihuoneesta ja siitä maakellarista. Oma kasvihuone on vielä suunnitteluasteella ja materiaalit äidin navetan parven kattotuoleilla varastoituna (jossa ovat olleet viimeiset 60-70 vuotta).

    1. Tuo on kyllä tosi kurjaa että jos ostaa taimia jotka sitten jonkun mokan takia kuolevat. Saattoi käydä niin että me ennen tänne muuttoa käytettiin yksi puutarhakaupan lahjakortti hunajamarjoihin ja karviaisiin. Karviaiset istutettiin marjapuskien joukkoon, hunajamarjat sivuun sillä ajatuksella että etsitään niille hyvä paikka sitten kun on muutettu. No, toinen karviainen oli siinä kohtaa mistä seuraavana kesänä kaivettiin sähköt maan alle. Kaivurikuski kaikessa viisaudessaan kasasi mullat hunajamarjojen päälle. Saatoin muutaman aika äkäisen sanan sanoa…

      Välillä toivoisin olevani hiukan nopeampi liikkeissäni, juuri tuo pilaamisen pelko välillä itseäkin jarruttaa. Ja se, että kun ryhdyn tekemään jotain, haluan tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista! Monesti kuitenkin olisi parempi vain saada aikaan kuin saada aikaan täydellistä.

  2. Hunajamarjst ovat ihania! Meillä kolme puskaa ja ovat tosi satoisia, vaikkeivät kovin montaa vuotta ole meillä olleet. Harmittavan hyvin marjat vaan maistuvat rastaille! Varsinkin mustarastaat tekevät tuhoa. Tänä vuonna pensaat on pakko suojata. Laskin yksi päivä yli 20 mustarastasta ruokinnalla.

  3. Lada -päärynä maistuu hyvältä eli sille vahva suositus täältä. Suosittelen myös Savonlinnan taimiston avojuurisia hedelmäpuun taimia, niissä säästää pitkän pennin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *