Uusi vuosi ja uudella innolla niin blogin kuin #suuntanaomavaraisuus -sarjan kimppuunkin! Suuntana omavaraisuus on siis yhteispostaussarja, jossa omavaraisemmasta elämästä haaveilevat bloggaajat ympäri Suomen kirjoittavat kuukausittain niin kuulumisistaan kuin jostakin yhteisestä teemasta. Sarjassa on mukana niin meidän kaltaisia aloittelijoita kuin monenlaisia konkareitakin, joten tarjolla on niin kompurointia ensimmäisten projektien parissa kuin arvokasta tietotaitoakin! Tänä vuonna yhteispostaukset julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai, ja linkit kaikkien kirjoittajien teksteihin löytyvät postauksen lopusta. Yhteispostaussarjan takana ovat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki.
Meidän omavaraistelu-ura on tosiaan ihan alkutekijöissään. Olemme kuusihenkinen perhe, lapset ovat 8-, 6-, 4- ja puolivuotiaat. Muutimme viime elokuussa puolisoni kotitilalle, jossa viljellään varhaisperunaa, avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa. Appeni on vielä hetken päävastuussa tilasta, mutta pikkuhiljaa me opettelemme hoitamaan tilan töitä (puoliso ehkä enemmän käytäntöä ja minä papereita). Maanviljelyn rinnalla minä haluan kehittää kotitaloutemme omavaraisuutta, hidastaa tahtia ja pohtia, millaista se meille merkityksellinen elämä ja arki on. Pidemmin esittelen meitä täällä. Nuorimmaisemme syntyi keskellä kesää ja vauva-arki hänen kanssaan on ollut tavallaan ihan uutta ja tavallaan tosi tuttua: uutta on se, että perheessä on isompia lapsia, jotka välillä viihdyttävät häntä tai pitävät seuraa sen aikaa, kun vanhempi kokkailee tai käy kellarissa sytyttämässä pannua. Tuttua se, että tämäkin perheemme vauva on maailman hyväntuulisin mutta myös todela läheisyydenhaluinen ja viihtyy parhaiten sylissä ja kainalossa. Nyt ennen joulua hän vihdoin oppi nukkumaan päiväunia vaunuissa – ja sitten tulikin jo kovat pakkaset ja taas on mietitty, mitä näiden unien kanssa tehdään. Minulle vauva-arki kuitenkin sopii tosi hyvin, neljännen lapsen kohdalla ihan oikeasti tietää että kaikki vaiheet kestävät tosi vähän aikaa ja nyt nautin täysillä tästä symbioosivaiheesta.
Tällä hetkellä tilallamme vietetään vuoden rauhallisinta aikaa. Kausi alkaa aikaisin keväällä ja jatkuu halloween-kurpitsoihin saakka, jonka jälkeen toki on vielä ohjelmassa kaikenlaisia syystöitä nurkkien siistimisen ja huoltotöiden parissa. Kohta pitää istua alas ja katsoa ensi kautta varten paperihommat kasaan, muun muassa erilaiset maatilamme sertifikaatit alkavat olla jo aika pitkälti minun vastuullani. Pihalla olisi kaikenlaista häärättävää, nyt talvella lehdettömänä aikana olisi hyvä raivata vähän puskittuneita rakennusten seinustoja, kaataa melko suuriksi kerinneet vaahterat kirsikkapuiden vierestä ja laittaa nurin yksi tai kaksi isoa koivuakin. Ulkorakennuksia pitäisi tyhjentää ja järjestää, jotta esimerkiksi autotalliin saisi auton sisälle. Olisi kiva aloittaa muutamia huonekalun kunnostusprojekteja, kausityöntekijöiden talosta pitäisi tyhjentää vintti ja muokata se kesäasuttavaksi ja kun omassa talossa sisällä yläkerran vessan remontti on nyt jo hyvällä mallilla, saisi kohta aloittaa alakerran vessan remontin!
Ensimmäinen syksy täällä toi omavaraistelun kannalta kaksi isoa asiaa: metsästäminen (puolison hommaa) on aika älyttömän paljon helpompaa, jos asuu keskellä niitä metsästysmaita. Saarella on melkoinen ylitarjonta kauriista ja peuroista ja niiden aiheuttamat satovahingot vuosittain mittavia. Lihaa on pakastimet täynnä ja niitä on annettu jouluntienoilla lahjoiksi niin sukulaisille kuin ystävillekin. Lisäksi olemme pysyneet hyvin kaloissa – tilamme kalastusoikeuksien vuokraaja (toivottavasti tämä oli oikea termi, jotakin sen kaltaista kuitenkin) pudottaa tähän meille milloin kuhaa, milloin silakkaa. Pakastimeen on siis päätynyt hyvät varastot myös läheltä pyydettyä kalaa.
Jos sitten puhutaan tämän vuoden omavaraisteluhaaveista, niin minulla oli jo viime vuodelle kasa kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmia. Suurin osa niistä on edelleen toteuttamatta – päästiin lopulta muuttamaan myöhemmin kuin toivoin, ja ihan vain uuteen arkeen totuttelu vauvan ja maatilan parissa vei kaiken ajan ja energian. Eli voit käydä tästä kurkistamassa viime vuoden suunnitelmia, samoista jutuista haaveillaan tänäkin vuonna! Yritän kuitenkin nyt vähän tarkemmin ja realistisemmin käydä muutamia asioita läpi. Ja tässä kohtaa varoitus – olen kaikkea muuta kuin realisti, ja kun jostain innostun, asioilla on tapana lähteä lapasesta.
HYÖTYPUUTARHA
Hyötytarha on tämän vuoden ykkösprojekti, johon sisältyy niin kohopenkkeihin perustettava kasvimaa kuin marja- ja hedelmätarhakin (tai niiden laajennus). Kuvassa näkyy niiden paikka, joka on muuten sijainniltaan erinomainen, mutta sadevesiä tälle alueelle ohjautuu hieman turhan herkästi. Maaperä on savea, kuivalla kivikova ja sateella tässä voisi uida. Kohopenkit on siis aika ehdoton ratkaisu, vuosien aikana tässä on kuulemma kasvanut kaikenlaista ja maaperä on aina tuottanut ongelmia.
Mutta ennen kuin tähän aletaan mitään puuhata, on kuitenkin hoidettava eräs toinen asia: tulevan maalämpöjärjestelmän suunnitelma. Täytyy selvittää, pystymmekö hyödyntämään pihapiirin vanhoja porakaivoreikiä lämmönkeruuseen vai pitääkö putkisto kaivaa maan alle – jos pitää, se kaivetaan juuri kasvimaan kohdalle.
Hedelmätarhaa talossa on luotu juuri tuonne tulevan hyötytarhan liepeille ja itsekin olen sille alueelle istuttanut yhden uuden omenapuun. Uusia puita ovat istuttaneet myös talon edelliset asukkaat. Vanhoja omenapuita on lukuisia, osa tuottaa hedelmiä valtavasti, osa vähän vähemmän. Marjatarha koostuu puna- ja mustaherukoista (ja erittäin hyvin viihtyvästä nokkosesta…). Istutin puolitoista vuotta sitten sinne myös pari karviaista ja muutaman hunajamarjan, ja sitten sähköjohtoja maan alle kaivanut kaivurikuski teki multakasan pensaan taimien päälle. Saattoi pikkuisen ottaa päähän. Mutta karviaisia, hunajamarjoja, pensasmustikkaa, vadelmaa ja karhunvatukkaa ainakin toivotaan meidän marjatarhaan.
Lisäksi on tarkoituksena kunnostaa olemassa oleva muovihuone. Haaveilen ihan uudestakin kasvihuoneesta muun hyötytarhan yhteyteen, mutta ehkä sen verran pitää olla realisti ettei se ole ihan ensimmäinen asia mitä tehdään – eli jotta pääsen kasvattamaan kasvihuoneessa JOTAKIN, laitetaan ensin tämä vanha kasvihuone kuntoon. Kuten kuvasta näkyy, se on huolenpidon tarpeessa. Viime kesänä siinä ei kukaan kasvattanut mitään, aiempina kesinä siellä on kyllä kasvanut tomaatti jos toinenkin.
Talon komeroja tutkiessa vastaan tuli myös sellainen aarre kuin talon alkuperäiset pihasuunnitelmat 50-luvun lopusta! Tila toki on huomattavasti vanhempi, mutta talo on rakennettu tuolloin vanhan päärakennuksen tulipalon jälkeen, ja samalla on teetetty puutarhasuunnitelmat. Nämä paperit ovat melkoinen aarre, ja palaan niihin ihan oman postauksen voimin tuonnempana! Se voidaan kuitenkin todeta, että ihan samaan paikkaan noissa papereissa on hedelmätarhaa ja kasvimaata piirretty kuin minullakin on suunnitelmissa.
Mitään kovin konkreettisia puutarhan piirustuksia tai muuta vastaavaa minulla ei vielä ole esitellä. Kaikenlaisia ideoita on toki tullut piirreltyä kerta jos toinenkin, mutta palataan tuonnempana sellaisten hmm toteuttamiskelpoisten suunnitelmien kera. Muutamia linjoja on kuitenkin mietitty: monivuotiset kasvit saavat omat penkkinsä, jotta niitä ei tarvitse sorkkia turhaan vuodesta toiseen (parsaa! maa-artisokkaa! yrttejä!). Tavoittelen kumppanuuskasvien hyödyntämistä ja mahdollisimman suurta kasvipeitteisyyttä ympäri vuoden Vuoroviljelyynkin parhaani mukaan pyrin, mutta toisaalta jos jokaisessa penkissä kasvaa joka vuosi useita kasveja, on mahdotonta ja osittain vähän turhaakin pyrkiä oppikirjaesimerkkien omaisesti kierrättämään kasveja tietyssä järjestyksessä.
Toki tässä keväällä on pikkuisen hommaa maatilan puolellakin, kevään aikana minun pitäisi alkaa tutustua enemmän käytännön hommiin ja esimerkiksi kylvötöihin. Kevään mittaan kun kylvetään, kasvatetaan ja lopulta istutetaan tuhansia avomaankurkun, kesäkurpitsan ja melonin taimia. Omia esikasvatuksia aion tehdä pienimuotoisesti sisällä, yläkerran etelänpuoleisilla ikkunoilla on sekä valoa että tilaa esikasvatuksia varten. Tomaatteja nyt ainakin täytyy yrittää esikasvattaa, ehkä jotain kesäkukkia myös! Suunnitelmat eivät siis ole kovin selkeät vielä.
Nyt on kuitenkin se aika vuodesta että kaivan esiin lempparipuutarhakirjat (mm. Heidi Haapalahden Lavatarhurin ja Luomutarhurin, Lena Israelssonin Keittiöpuutarhurin ja Charles Dowdingin No dig:in) sekä kasan vanhoja puutarhalehtiä, otan kynän käteen ja alan kirjoitella niitä suunnitelmia ylös. Miettiä jopa sellaisia asioita kuin että mitä me oikeasti syödään ja mitä varten meillä ehkä tänä vuonna olisi jo paikka kasvimaalla. Ensi vuonna kokemusta on jo yhdestä kaudesta enemmän ja toivottavasti kevään, kesän ja syksyn aikana hyötypuutarhan alue on muotoutunut ja rakentunut jo sen verran pitkälle, että silloin osaa tarkemmin miettiä, mitä kannattaisi ja voisi kasvattaa.
LEIKKIPIHA
Kuten todettua, meillä on neljä lasta. Pihalle olisi tarkoitus saada heidän kauan haaveilemiaan juttuja, joista osa piti toteuttaa jo viime kesänä mutta jäi sitten tekemättä. Täksi vuodeksi näitä asioita on sitten jo lupailtu aika paljon painokkaammin…
Neljävuotiaamme odottaa malttamattomana omaa hiekkalaatikkoa, ihan vain koska hän rakastaa hiekkalaatikoita. Luulenpa että kesällä vuoden täyttävä kuopuskin saattaa laatikosta innostua! Hiekkalaatikkoa varten ovat jo rakennusmateriaalitkin olemassa, mutta tieltä pitäisi kaataa yksi laho koivu ja varmaankin myös hieman tasoittaa maata. Mitat ovat noin 2 metriä kanttiinsa, korkeutta sen verran että pohja ei tule ihan heti vastaan.
Leikkimökki on melko pitkäaikainen projekti, elementtejä on pikkuhiljaa kasailtu mummulassa useamman vuoden ajan. Tämä vaatii nyt alkuunsa vanhan leikkimökin poiskärräämisen (jos sen saisi jo talvella tehtyä, kun traktori ei jättäisi pahoja jälkiä), ehkä yhden koivun kaatamisen, maan tasoittamisen ja perustukset.
Näillä päästäisiin alkuun! Lisäksi muutamat keinut puihin ja lisää rakennusmateriaalia lasten majatyömaalle, niin meillä on melko tyytyväistä jälkikasvua.
MITÄ MUUTA?
Niin. Siellä viime vuoden listalla oli myös kanala ja kanat, pitkäaikainen haaveeni. Mutta kun pahasti näyttää siltä, että kanala pitää rakentaa alusta asti (sinne tulevan uuden kasvihuoneen lähelle), epäilen aika vahvasti että siihen ei vielä tänäkään vuonna päästä. Pidän kyllä silmät auki, jos keksisinkin jonkin toisen, helpomman ja nopeammin käyttöön otettavan paikan tälle!
Lisäksi on tarkoitus jatkaa tavallisia puuhia: leipoa, kokkailla perusruokaa, kerätä luonnonantimia (etenkin marjoja!) syötäväksi ja säilöttäväksi, opetella tekemään ainakin hilloa ja maustekurkkuja, paikata vaatteita ja niin edelleen.
Tästä kaikkien muiden teksteihin:
Kasvuvyöhyke 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/vuosisuunnitelma-omavaraisuuteen-suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2024
Tillintilananna https://www.tillintilananna.fi/suunnitelmia-vuodelle-2024/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/01/suuntanaomavaraisuus-tammikuu-2024.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/01/tammikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/01/puutarhakauden-2024-suunnittelu-alkaa.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/01/katse-tulevaan.html
Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-1.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-1-vuosi-2024.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-1
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18079
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vuodelleni-2024
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-1-suuret.html
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2024.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/01/uuden-vuoden-haaveet-2024.html
Kasvuvyöhyke 6
Farm escape https://farmescape.fi/suunnitelmia-ja-haaveita-vuodelle-2024/
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/01/07/tammikuu-24-uuteen-vuoteen/
15 Responses
Ihania suunnitelmia. Kiinnostaa todella paljon ne löytämäsi vanhat hyötytarhasuunnitelmat.
Meillä meni vuosikausia ilman leikkimökkiä, onneksi hiekkalaatikossa oli katos, jonka alla pääsivät vähän fiilistelemään leikkimökkitunnelmaa.
Enemmän suunnitelmissa on muuta pihaa kuin hyötytarhaa, mutta marjoja ja omenapuita ainakin! Yritin jo papereita kaivella esiin viikonloppuna mutta edessä olikin useampi laatikollinen muuta tavaraa… Paremmalla ajalla siis ryhdyttävä siihen hommaan!
Me on tosiaan lupailtu leikkimökkiä niin kauan että nyt täytyisi lupaukset lunastaa – vanhin alkaa olla sen ikäinen ettei montaa vuotta enää sellaisesta kiinnostukaan…
Siinäpä on suunnitelmaa kerrassaan! Kuulostaa hurjalta, nuo tuhannet kurpitsat. Siinä vasta onkin sitten puuhaa, kun sadonkorjuun aika saapuu. Muista ottaa kuvia kurpitsamaista! Vinkkaisin sulle luettavaksi todella hyvän kirjan. Se on niin kattava ja esimerkillinen, kotimainen ammattilaisten tekemä opas, että oksat pois! Kasvikumppanit – Tuholaisten torjunta kumppanuuskasvien avulla.
Kyllä, välillä itseäkin järkyttää noiden maatilan taimien lukumäärät! Kesäaikaan meillä häärii enimmillään viitisentoista kausityöntekijää pelloilla, että ihan itse ei sentään tarvitse sadonkorjuuta hoitaa… Ja tänä vuonna kyllä täytyy ottaa kuvat niin taimikasvatusvaiheesta että sitten niistä pelloistakin! Ja kiitos paljon kirjavinkistä!
Kuulostaa työntäyteiseltä, varsinkin, kun on pienet lapset, vaan niinhän kaikki on, jos jotain haluaa saada. Keittiötarhan paikan olet varmasti osannut valita oikein, jos sitä on jo muinoin siihen joku muukin suunnitellut, olisi kiva nähdä nuo suunnitelmat jossain vaiheessa ja tietysti tekemänne valmis tarha. Ihania suunnitteluhetkiä sinne!
Kiitos! Jep, pienten lasten kanssa aina kaikki muu on astetta monimutkaisempaa, mutta onneksi kolme isointa jo viihtyvät hyvin omissa leikeissään ja pienin on ensi kesänä sen ikäinen, että nukkuu vielä pitkiä päiväunia ja kulkee helposti omissa puuhissa mukana 🙂 Suunnitelmia (niin vanhoja kuin omiakin) ja valmistuvaa tarhaa varmasti esittelen vuoden mittaan!
Noniin, nyt alkaa iso ponnistus! 🙂 Onnea siihen! Kiva, kun on tuollain tavallaan ”valmis” paikka, mutta ”saa” tehdä siitä omanlaisen.
Kiitos! Tällaisessa on kyllä puolensa, toki vähän myös se sellainen olo että pitääkö kaikkeen kysyä edellisen sukupolven lupa kun ei ehkä nurkat vielä tunnu ns. omilta 🙂
Tuleehan hyötytarhan läheisyyteen (vähintään kolmiosastoinen) kunnon puutarhajätekomposti ? 🙂 Itse aloitin kasvimaasta, vaikka olisi ehkä pitänyt varmistaa, että kasvimaa saa heti toisena vuonna jo sitä tarpeellista itsetuotettua multaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂
Kyllä! Komposti on aika korkealla tärkeysjärjestyksessä jotta saataisiin mullantuotto käyntiin!
Paljon jännittäviä suunnitelmia. Minuakin kiinnostavat ne vanhat puutarhasuunnitelmat. Olen aina vähän kade kun muiden vanhoista taloista löytyy tuollaisia aarteita. Meidän talo oli ostettaessa tyhjennetty kaikesta tavarasta, joten perimätieto kaikesta tällaisesta on menetetty. Se on sääli, sillä se olisi ollut myös kulttuuri- ja paikallishistoriallisesti kiinnostavaa tietoa.
Harmi ettei ole jätetty mitään! Meidän edellinen koti oli myös vanha talo, ja silloin saatiin kaikki talon historiaan liittyvät paperit edelliseltä omistajalta kauppojen yhteydessä. Sama kassillinen papereita jätettiin sitten myydessä uusille omistajille. Itsestäni oli ainakin tosi kiinnostavaa niitä tutkailla!
Nyt tässä talossa ehkä olisi ollut kiva että edelliset omistajat (eli puolison isä) olisi hieman enemmän tyhjentänyt paikkoja 😀 Mutta hyvä puoli on se että tosiaan niitä aarteitakin löytyy, nämäkin puutarhasuunnitelmat ihan vain pikaisella vilkaisulla vinttikomeroihin.
On kyllä tosi mukava että monet niin tekevät. Meillä kaiken totaalisen puuttumisen selittänee ehkä se että edellinen omistaja sai talon testamentilla talon viimeiseltä asukkaalta (joidenkin paikallisten mielestä ehkä jopa vähän vilunkipelillä, koska eivät olleet sukua keskenään) ja edellinen omistaja ei koskaan asunut talossa. Hänellä ei siis ollut taloon minkäänlaista tunnesidettä. Hän jätti taloon vain muutamia rikkinäisiä esineitä ja yhden valokuvan talosta. Lisäksi ostimme häneltä muutamia talossa olleita huonekaluja ihan rahalla. Epäilen että hän oli heittänyt kaiken paperitavaran suoraan roskiin kun talo oli tullut hänen haltuunsa. Vaikka mitään dokumentteja ei enää löydykään niin nneksi olemme ainakin onnistuneet korjaamaan muutamia talonrikkinäisiä esineitä kuten hienon seinäkellon ja upean 1930-luvun jalkalampun.
Sinulla tuntuu olevan aivan taivaallinen upea lähtötilanne. Maatilalla on varmaankin sopivasti koneita suurien töiden avuksi, eli kohopenkkien ja muiden tekeminen onnistuu kohtuullisen vaivattomasti. Mainitsemansi Charles Dowdingin No dig on minullakin keskeneräisenä pöydällä. Ostin sen jo aiemmin erästä pitämääni No Dig-luentoani varten, mutta aina siitä riittää uutta paneuduttavaa. Blogisi on minulle uusi. On todella kiva tutustua uuteen hyötytarhaasi.
Vanhat suunnitelmat ovat todella aarre. Minulla ei ole mökiltä mitään entisiä suunnitelmia, mutta olen tutkinut vanhoja ilmakuvia. Olin yllättynyt kun löysin ilmakuvia mökkini vuodelta 1949!