SUUNTANA OMAVARAISUUS – ONNEA VUODENAJOISTA JA IHMISISTÄ YMPÄRILLÄNI

Jälleen yksi kuukausi humpsahtanut ohi ja ollaan virallisesti keväässä, miten ihanaa (ja siitä kohta lisää). Tämä postaus on osa Suuntana omavaraisuus -postaussarjaa, jossa omavaraisempaa elämää tavoittelevat bloggaajat ympäri Suomen kirjoittavat kuukausittain yhteisistä teemoista ja jakavat kuulumisiaan omavaraistelutavoitteiden saralla. Postaussarjan takana häärivät Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Linkit muiden teksteihin löydät postauksen lopusta! Tällä kertaa meillä on aiheena omavaraisemman elämän lempiasiat ja -ihmiset. Itse pohdin erityisesti vuodenaikoja (ja kevättä) ja omaa lähipiiriä. 

VUODENAIKOJEN MUKAAN ELÄMINEN

Omavaraistelevassa elämässä yksi parhaista asioista on vuodenajat ja niiden rytmissä eläminen. Noin niin kuin normaalisti meidän nykyihmisen elämä kun on tosi eriytynyt vuodenajoista – niistä valitetaan (tai niitä hehkutetaan) somessa mutta ei ne varsinaisesti vaikuta elämään. Arki on eri vuodenaikoina ihan samaa ja aika vietetään sisällä (jossa sielläkään ei huomaa vuodenaikoja, koska t-paitakeli ympäri vuoden).

Kevät ei ole lempivuodenaikani vain omavaraistelevassa elämäntavassa, kevät on lempihetkeni ihan aina, niin lapsena maatilalla kuin opiskeluvuosina kerrostalokaksiossa. Viime vuonna surin etten oikein päässyt nauttimaan keväästä ja alkukesästä ja tänä vuonna aion nauttia senkin edestä. Rakastan valon lisääntymistä – ensin talvikuukausina pikkuhiljaa ja sitten humpsis, yhtäkkiä tajuat että valoa riittää lähes loputtamasti. Rakastan kuivuvaa maata, ensimmäisiä viherryksiä ja sitä että enää ei ole hetkeäkään tylsää. Väheneviä vaatekerrastoja (meillä on neljä pienehköä lasta, tämä on ISO RAKKAUS), lämpeneviä kelejä, värejä, tuoksuja, sitä tunnetta mikä jossakin sisällä kasvaa kun tajuaa että kaikesta huolimatta kevät on täällä taas. Minusta maalla asumisessa on ihanaa myös sellaiset pienet jutut kuin se, kuinka helposti voin pitkin kevättä ja kesää keräillä luonnokasveja ja kukkia maljakkoon sisälle ihasteltavaksi (vaikka sitä me tehtiin jo edellisessä kodissa. Esikoiseni ensimmäinen sana oli 11 kuukauden iässä hyvin tomera KUK-KA!, kun koko kevät oli päivittäin kierretty ihastelemassa kaikki pihan uudet kukkaset.) 

Kevät tarkoittaa tänä vuonna myös ihan hirvittävästi aiempaa kiireisempää aikaa. Ensimmäistä kevättä me asutaan täällä maatilalla ja viimeistään huhtikuun alussa on täysi tohina päällä, puhumattakaan niistä omista projekteista. Kesän lähestyessä työt lisääntyy, ja samalla kun puoliso jää opetustöistä kesälomalle, pyörähtää varsinainen sesonki käyntiin. Aika suuri osa meistä nykyihmisistä ahertaa töissä syksyn, talven ja kesän ja odottaa kesälomaansa kuin kuuta nousevaa. Minusta kuitenkin tuntuu että minulle sopii hurjan paljon paremmin sellainen vanhan kansan vuosirytmi – että silloin kun riittää valoa ja lämpöä, riittää myös energiaa tehdä paljon. Ja sitten kun pimenee ja kylmenee, saa rauhoittua ja kerätä voimia seuraavaa vuotta varten. 

Rakastan siis vuodenkiertoa ja sen huomioimista elämässä, mutta kevät on ehdoton suosikkini. Keväällä kaikki on vielä edessä, mahdollisuudet auki. Mahanpohjassa kutkuttaa kun miettii tulevaa kesää, kaikkea mitä aikoo kasvattaa ja tehdä. Unelmoi aamupaloista pihalla, uimaretkistä rannalle, paljaista jaloista ja hiekasta lasten hiuksissa. Miettii mustikkamättäitä ja vadelmapuskia, suoraan syötäväksi poimituista kurkuista ja siitä, miten kesän edetessä syödään niin paljon kesäkurpitsaa, että seuraavaan puoleen vuoteen kukaan ei halua edes ajatella sitä. 

Rakastan sitä, että minulla on valtavasti kaikkea ihanaa edessä. 

IHANAT IHMISET 

Olen miettinyt paljon sitä, että vaikka periaatteessa tämä omavaraistelu on meille aika alkutaipaleella, niin toisaalta ei: moni näistä asioista joita kohti pyrin, on juuri sitä elämää jota olen lapsuuteni elänyt. Lapsen näkökulma on toki toinen kuin aikuisen, mutta se tarkoittaa sitä että minun ei tarvitse olla näiden asioiden kanssa yksin . Minulla on oma perheeni, jolta voin aina kysyä neuvoja tai ohjeita (voin jopa päättää noudattaa niitä neuvoja, hah). Meillä on puolison isä, joka vielä ainakin tämän kauden on tilan ohjissa ja jonka tietotaitoa yritämme parhaamme mukaan saada näkyväksi ja meidän käyttöömme (eikä hän onneksi tämän kaudenkaan jälkeen mihinkään ole katoamassa, vastuu vaan alkaa siirtyä meille). Me ollaan ihan valtavan onnekkaita, kun on sukulaisia ja ystäviä, joita voi pyytää tarvittaessa talkooavuksi tai lastenvahdiksi. 

Me ollaan asuttu tällä saarella nyt hieman yli vuosi – puolisolle tietysti tämä on koko elämän ajalta tuttu paikka. On aika kivaa, kun alkaa tuntea ihmisiä. Tuttuja on jo paljon, mihin on auttanut ainakin se että kuulun kyläyhdistyksen hallitukseen (yksi suurimpia syitä miksi siihen liityin, oli nimenomaan se että ajattelin että opin tuntemaan edes jonkun). Toki lasten kautta on tullut tutustuttua aika moneen suunnilleen oman ikäiseen ihmiseen, mutta huomaan myös että oma introverttiluonne on täällä kukoistanut hyvinkin vahvasti. Aika suuri osa ajasta menee niin, etten näe ketään muuta kuin omaa perhettä ja appea. Neljävuotiaan ollessa kolme viikkoa kipeänä, ajattelin jo että nyt tuli sellainen olo että pitäisi nähdä enemmän aikuisia ja saada puhekavereita. Sitten lapsi tervehtyi ja pääsi vihdoin päiväkotiin ja tajusin että ei, se olotila ei ollutkaan se että tarvitsisi nähdä enemmän ihmisiä vaan vähemmän. Se mitä tässä jaarittelen on ehkä tämä: olisi kiva tutustua paremmin ihmisiin tässä ympärillä, mutta juuri nyt en ihan kauheasti jaksa. Onneksi tutustumista voi tehdä pikkuhiljaa, tästä kun ei olla lähdössä minnekään Naapuriapu onneksi toimii puolin ja toisin ja jotenkin minulla on tosi hyvä fiilis tästä asuinpaikasta. 

KUULUMISIA JA EDISTYMISTÄ

Viime päivinä onkin tuntunut ihan keväältä. Isoimmat lumikasat ovat sulaneet, osa pihasta on jo aivan paljas. Lämpötila on pyörinyt nollan molemmin puolin, ja poutapäivinä on nautittu ulkopuuhista: ulkorakennusten raivaaminen on päässyt hyvään alkuun, nyt jo useampaan tilaan pääsee sisälle! Maakellariinkin yritettiin vihdoin tutustua, mutta maanpinta on oven edestä niin korkealla (ja vielä osin jäässä), ettei ovi aukea kunnolla. Toisaalta huomattiin myös, että ovesta puuttuu osin saranat. Mutta sen verran raosta kurkittiin, että komeista kivistä kellari näyttää koostuvan, kunhan maa vielä vähän sulaa lisää, päästään avaamaan ovi kokonaan!  Minä olen lisäksi siistinyt pihan reuna-alueita, jotka ovat puskittuneet – tai ei kaikki enää ole ihan puskaakaan, vaan ranteenpaksuista runkoa! (Vaahtera on aivan yhtä innokas tyyppi täällä kuin oli vanhassakin kodissa.) Tuo siistimäni alue ei ole tainnut olla ehkä koskaan kovin aktiivisessa käytössä, mutta koska siihen osuu aika kivasti aurinko iltaan saakka, on meillä suunnitelmissa kesäkeittiötä ja ruokailupaikkaa sinne. Jatkossa saa siis miettiä myös sitä, mitä istuttaa nyt pois raivattujen puskien tilalle! 

Lisäksi kasvimaan suunnittelu on lähtenyt kunnolla käyntiin. Tämä yhden syksyn ja talven odottelu näin lähietäisyydellä on kyllä tehnyt hyvää. Olen tiennyt, että osa alueesta on pahimmillaan aika märkää, mutta en ole tajunnut kuinka märkää. Niinpä tässä kevään lähestymisen myötä kypsyi varmuus siitä, että märinpään paikkaan jää sadevesilammikon paikka. Ei siis ryhdytä varsinaisesti mitään isompaa lampea kaivamaan, mutta jätetään alue johon vesien on ihan luvallista kertyä. Paikka kun on sellainen, että vesien poisjohtaminen tai muualle ohjaaminen olisi melkoisen työn takana. Ja jos kanahaaveet joskus ottavat suunnaan myös ankkojen suuntaan, niin onpahan niille paikka läträttäväksi, haha!

No, mutta hunamarjoilla, vadelmalla ja pensasmustikoilla lähdetään liikkeelle – herukkapensailla on jo oma alueensa ja siihen varmaankin lisätään muutama pensas myös. Olen lukenut Leif Blomqvistin erinomaista Puutarhamarjamme -kirjaa muistiinpanovälineiden kanssa ja lajit ja osittain taimimäärätkin alkavat olla selvillä, osittain täytyy vähän vielä mittailla. Alueen toiselle reunalle aion aikanaan pystyttää isohkon kasvihuoneen, mutta se ei varmasti ole tämän vuoden juttu – ensi vuodesta alkaen kun tuo puuha on rakennuslupavapaata ja siksikin (ja toki ajanpuutteenkin vuoksi) se lykätään tulevaisuuteen. Myös kanalalle olisi tuolla reunalla tilaa. Tänä vuonna aion kylvää tuolle alueelle ainakin auringonkukkaa ja hernettä, jotta rikkaruohot eivät pääse valtaamaan alaa. Marjatarhan ja tulevan kasvihuoneen/kanalan väliin jää varsinainen kasvimaa-alue, jonka tarkemmat suunnitelmat muodostuvat kevään, kuivuvan pellon ja mittanauhan myötä. 

Kylvöt ovat edelleen aloittamatta – olen vähän viivytellyt (enkä kasvata mitään superaikaisia kuten chilejä), koska muovihuone pitää korjata keväällä ja epäilen että se on valmis myöhemmin kuin ennemmin. Eli ei hätiköitä. Tosin olin ajatellut aloitella tänä viikonloppuna, mutta huomasin, ettei minulla ole muruakaan kylvömultaa talossa. Eli ensi viikolla sitten.

Hapanjuurileivän kanssa on päästy taas tasaiseen rytmiin, jossa vähintään kahdesti viikossa leivon leipää. Lapset ovat kyllä superkiitollisia tässä, he rakastavat itse tehtyä leipää (ja toki mitä vaaleampaa ja höttöisempää, sen parempi). Paikkauspino tuntuu pysyvän melko vakituisen korkuisena, sitä mukaa kun jotain saan korjattua, uutta ilmestyy kasaan. Välillä kyllä sellaisia reikiä on lasten vaatteissa, että täytyy ihmetellä että mitä niiden kanssa on tehty! 

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

FInland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024