Helmikuun suuntana omavaraisuus -sarjan aiheena on omavaraisuuteen liittyvät niksit. Hetken taas päätäni pyörittelin ja mietin että ei meillä mitään niksejä ole, olisipa – niksit kun syntyvät kokemuksen kautta eikä meillä mitään kokemusta ole! Me tehdään asioita välillä enemmän ja välillä vähemmän kantapään kautta, ja jossain vaiheessa ehkä nämä kokeilut ja jutut kehittyvät sellaisiksi että voi vinkkailla muillekin elämää helpottavia niksejä. Aikani mietittyäni mieleen tuli kuitenkin pari vinkkiä, jotka meillä helpottavat arkea ja liippaavat omavaraisuutta. Todennäköisesti ne ovat monelle lukijalle itsestäänselvyyksiä, mutta kirjoitetaan ylös silti.
RUOKASUUNNITTELU
Ensimmäinen on ruokasuunnittelu. Se on tämän meidän elon ja arjen sujuvuuden kulmakivi. Siihen liittyy myös hyvin vahvasti jatkuvasti kierrossa ja käytössä oleva ruokavarasto (tai ehkä sitä voi ajatella myös kotivarana). Toisin sanoen: kerran viikossa suunnitellaan seuraavan viikon ruoat, tehdään ruokatilaus ja noudetaan ostokset, useimmiten vielä kotisaarelle muutaman kilometrin päähän toimitettuna.
Meillä on aina kotona ruokaa pidemmäksi aikaa kuin seuraavaksi viikoksi. Pakastimet ovat täynnä riistaa, keittiön kaapit täynnä kuivatavaroita. Kun vaikkapa kaurahiutalepaketti tyhjenee, seuraava on jo kaapissa odottamassa – ja silti lisään uuden kauppalistaan. Tavoite on, ettei mikään arjen perusruokatarvikkeista pääse koskaan loppumaan. Oleellista on lykätä uudet paketit oikeassa järjestyksessä kaappiin, jotta mikään ei pääse vanhenemaan, ja tuntea oma perheensä ja se mitä syödään. On turha pitää kaapissa viittä pakettia jotakin, mitä käytetään kaksi kertaa vuodessa. Sen sijaan olisi typerää pitää kotona vain yhtä pussia vehnäjauhoja, jos perheessä on kuusi henkeä ja tavallisena viikonloppuna ruokalistalla saattaa olla naanleipiä, pannukakkua ja sämpylöitä ja vähintään yksi lapsista haluaa leipoa jotakin makeaa.
Lisäksi ruokasuunnitteluun liittyy mielestäni aika oleellisesti se, että niitä itse kasvatettuja ruokia tulee todennäköisemmin käytettyä arjessa säännöllisesti, jos syömisensä suunnittelee etukäteen. Meille ei juuri osteta lihaa kotiin, vaan liharuoat perustuvat riistaan. Jauhelihaa ja nakkeja tulisi helposti käytettyä muutenkin, mutta paistien väheneminen pakastimista vaatii sen, että todetaan että “viikonloppuna olisi aikaa hauduttaa jotain, mitä tehtäisiin?”. Pyritään myös siihen, että kalaa käytetään vähintään kerran viikossa (silloin kun sitä on pakastimessa valmiina), perunaa syödään suurimmalla osalla aterioista ja kesällä pöydässä on aina kurkkua ja kesäkurpitsaa. Totta puhuen kesä on kyllä se aika, kun vähemmän tehdään etukäteissuunnittelua – kun silloin me syödään lähinnä perunaa, kurkkua ja kurpitsaa, haha. Ruokasuunnittelu on kyllä asia josta voisin joskus kirjoittaa enemmänkin, sitä on jo aika monta vuotta tullut harrastettua ja nykyään se sujuu rutiinilla. Toki edelleen käydään läpi niitä torstai-iltoja, joina vielä nukkumaanmennessä manaan että ensi viikolta kahdelta päivältä puuttuu ruoat, mitä ihmettä me niinä päivinä syödään. Mutta se on silti ihan hirvittävästi kivempaa kuin se, että joka päivä ihmettelisi että mitä tänään syödään.
KORJAUSKORI
Toinen niksini liittyy vaatteiden korjaamiseen ja parsimiseen. Kaikkien korjauspuuhissa tarvittavien välineiden kasaaminen yhteen laatikkoon helpottaa ihan hirvittävästi toimeen ryhtymistä. Meillä villasukkien lisäksi korjataan kaikkein eniten lasten legginsien polvia, joten myöskin etukäteen valmistellut, sopivan kokoiset polvipaikat kasana tuossa laatikossa auttavat alkuun ja nopeuttavat prosessia (leikkaan valmiit paikat joko korjauskelvottomaksi todettujen legginsien lahkeista tai joskus vain kauniista trikookankaista. Toisinaan huolittelen paikkojen reunat valmiiksi, mutta ne kestävät kyllä tosi hyvin ilman mitään huolittelujakin.) Ompelen paikat yleensä käsin, ompelukoneella kun pienistä legginseistä tarvitsisi purkaa sivusaumoja (ja jaksaa ottaa se ompelukone esiin).
KUULUMISIA
Edellisen kirjoittelun jälkeen on eletty aika lailla hiljaiseloa. Pientä yskää ja nuhatautia on ollut liikkeellä kaikilla perheenjäsenillä, mutta ei onneksi (koputan puuta!) mitään isompaa. Yleensä tammikuu tuntuu kestävän noin sata vuotta, mutta nyt olen vain hämmästynyt siitä että se vilahti ohi!
Tein siementilauksia – pitkän vertailun jälkeen päädyin siihen että tilaan tänä vuonna siemeniä tasan yhdestä paikasta, ja päädyin Hyötykasviyhdistykseen. Olin tehnyt listaa kiinnostavista tomaattilajikkeista ja Hyötykasviyhdistykseltä sain useamman listalta löytyneen siemenet. Ajattelin, että tällä taktiikalla hommaa pysyy jollakin tapaa hanskassa, mutta saattaa olla että aika monta pussia tuli tilattua. Toisaalta omat varastot olivat hyvin vaatimattomat ja suurin osa ostetuista siemenistä on varmasti kelpo tavaraa ensi vuonnakin.
Ihan vielä en ole esikasvatuksia aloitellut. Tomaattienkin suhteen ajattelin että kylvän siemenet ennemmin vähän myöhään kuin aikaisin, ihan sillä perusteella että se kasvihuone, jonne ne aion istuttaa, on vielä suunnitteluasteella… Kunhan lumi vielä vähän vähenee, pääsen mittailemaan ja sitten ryhdyn piirtelemään suunnitelmia. (Puoliso nähtyään tilaamani siemenet: millä ajalla sää ajattelit kaikki nuo kasvattaa ja hoitaa? Ootko huomannut ettet sää nytkään pysty tekeen juuri mitään kun vauva haluaa olla vaan sun sylissä koko ajan? Minä: Höh, me ollaan vauvan kanssa siellä kasvimaalla koko kesä.)
Sellaisia tällä kertaa, kevättä kohti mennään, mikä on parasta maailmassa! Kevät on lempivuodenaikani, paitsi että maaliskuu inhokkikuukauteni. Silloin haluaisin jo puuhata ja möyriä ja tehdä pihalla kaikkea, ja aina tulee uusi lumi/räntäsade ja ties mitä. Maaliskuu jos jokin kestää aivan tolkuttoman pitkään, mutta onneksi tämä helmikuu sitä ennen hurahtanee silmänräpäyksessä.
Muut Suuntana omavaraisuus -bloggaajien kirjoitukset tässä. Suuntana omavaraisuus on yhteispostaussarja, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki.
Kasvuvyöhyke 1
Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024
Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia
Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/
Kasvuvyöhyke 2
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-2.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/02/mita-loytyy.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/02/toimiva-komposti-varmistaa-sadon.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-helmikuu.html
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-2/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18117
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/02/helmikuun-yhteispostaus.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-2-niksit.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelon-kiintopisteet
Purolan kyläkoulu https://purolankylakoulu1933.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-omavaraisuus-blogeissa.html
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-niksi-omavarisuuteen
Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisempaa-elamaa/
Kasvuvyöhyke 6
Farm escape https://farmescape.fi/omavaraisempi-elama-riippumattomuus-ja-vapaus
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/02/04/helmikuu-2024-pienet-teot/
17 vastausta
Täytyy itse testata korjauskoria, jos vaikka ne kuuluisat legginsit tulisi oikeasti joskus korjattua.
Suosittelen! Kaikki keinot kokeiluun, jos löytyisi se just itselle sopiva mikä auttaisi!
Vauvan kanssa kasvimaalla koko kesä on hyvä suunnitelma!
No sitä mieltä minäkin olen! Ja tässä päivien lämmetessä ja auringon paistaessa alkaa tuntua aina vaan paremmalta suunnitelmalta!
Ruokasuunnittelu on kyllä ihan must! Mä olen ollut vähän hukassa näiden juttujen kanssa, mutta taas palannut ruotuun ja aij että! Mä käytän maanantait ruokaostoksien sorteeraukseen ja ruokapreppaukseen. Meilläkin on ruokaa varastoissa, mutta toistaiseksi kyllä ostetaan valtaosa viikkoruoasta, kun sitä omaa tuotantoa ei vielä kauheasti ole ollut. Ehkä tänä vuonna. Sunnuntaina katson kaapit ja sitten sen mukaan tilaillaan ruoka, haetaan ja valmistetaan seuraavalla viikolla. Meillä on aina pakastimet täynnä lihaa kun sukulaisten tilalta suoraan sitä tilataan, joten sieltä ne protskut yleensä napataan.
Kuulostaa hyvältä! Mä en kauheasti preppaile etukäteen, sitä tuli enemmän tehtyä silloin kun oli itsekin päivätöissä ja välillä aika tiukka aikataulu millä piti iltaruoka saada pöytään. Nyt kun on vauvan kanssa kotona, voi hyvin kokkailla aina iltapäivisin enkä ole jaksanut kauheasti etukäteen valmistella 🙂 Toki tällaiset päivät kuin tänään on parhaita, että kaapissa on kahdelta päivältä jämiä ja jokainen saa ihan itse valita, kumpaa syö, ja minä voin käyttää iltapäivän muuhun kuin ruoanlaittoon!
Ruokasuunnittelua pitäisi itsekin harrastaa enemmän. Meitä kun ei ole kuin kaksi, niin tuntuu turhalta. Vaikka ei oikeasti olisi!
Itse olen huomannut liha-adioissa sen, että kaikki kokonaiset ja isot palat jäävät viimeiseksi pyörimään pakastimeen. Siksi paloittelen suurimman osan valmiiksi kastikelihoiksi ja pihveiksi. Ja tietty jauhetaan. Koska jauhelihat vaan loppuu aina ensimmäiseksi!
Mun pitääkin ehdottaa puolisolle ensi syksynä että jos hän jaksaisi osan lihasta pakastaa juurikin valmiina kastikepaloina! Hänen vastuullaan nimittäin meillä kaikki lihojen käsittely. Mutta kuulostaa kätevältä että kastikelihat olisi valmiina paloina eikä aina tarvitsisi miettiä että osaanko ja jaksanko alkaa tällaisesta isosta kimpaleesta jotain tehdä.
Ruokalistan suunnittelu helpottaa elämää kyllä todella paljon. Meillä on siinä vielä parannettavaa, vaikka pääasiassa meiltä aina löytyykin ruokatarpeita vähintään viikoksi. Monesti kuitenkin muu elämä tekee mutkia matkaan jos töissä menee ylitöiksi tai tulee jotakin muuta yllättävää eteen, saattaa joutua lennosta muuttamaan ruokasuunnitelmia. Kun on töissä kodin ulkopuolella se vaikuttaa yllättävän paljon ruuanlaittoon.
Joo tällä hetkellä tämä ruoanlaitto on helppoa kun minä olen vanhempainvapailla. Silloin kun kumpikin vanhempi ollaan oltu töissä, ruokasuunnittelu on ollut ehkä vielä tärkeämpää ja silloin on kyllä enemmän myös valmiiksi preppailtu ruokia, koska nälkäiset lapset ei anna kauheasti armoa 😀 Silloin kyllä ollut myös enemmän puolivalmisteet yms käytössä, ja pakastimessa aina joku nopea helppo ruoka varalla.
Hienosti kirjoitettu. Yhdyn kyllä täysin tuohon ruokasuunnittelun merkitykseen. Se on meillä A ja O.
Paikkauskori olisi ihana, meillä nuo vaatteet odottavat vuoroaan kaappiin sullottuna tai pöydällä lojuen. Sekin olisi edistystä, jos saisi nuo ompeluvehkeet söpösti esille, nyt ne ovat pakasterasiassa. Nappasin ne kerran mukaan Korjauskaupunki -tapahtumaan pakasterasiassa ja siihen ne sitten jäivät 😀
Suunnittelu on todella tärkeää monestakin syystä. Jos perheessä on esimerkiksi ruokarajoitteita, joiden vuoksi kaikki ei pysty syömään samaa ruokaa, pitää monia vaihtoehtoja olla yhtä aikaa. Jotta joka päivä ei tarvitse miettiä, on hyvä miettiä viikon ruokalista etukäteen. Säästöäkin syntyy, kun pystyy ostamaan tarjouksista ja kausituotteita. Kaupassa voi vielä muuttaa viikon ruokalistasta jotain, jos tulee tarjouksissa muita edullisia vaihtoehtoja vastaan.
Oi, käsin parsiminen! Meditatiivista, luovaa ja rentouttavaa!
Korona-aika opetti minutkin suunnittelemaan ruokaostoksia useammaksi päiväksi. Helsingin keskustassa olin tottunut siihen, että jos jotain puuttui, sen saattoi kipaista hakemaan lähikaupasta milloin vaan. Mökiltä lähikauppaan on matkaakin kymmenisen kilometriä. Siperia opettaa.
Ruokasuunnittelu – itsellä se on ollut retuperälä siitä asti, kun jäätiin kaksin, mutta tänä talvena olen siinä kunnostautunut. Vaikka suurin osa tuoretarvikkeista hankitaan kaupasta, mutta suunnittelun myöstä on jäänyt ne valmisruokien ostamiset vallan pois. Valmisruuat kun maistuvat kaikki samalta, itse ei saa edes makaroonilaatikosta samanmakuista joka kerta 😃. Kiva kun kirjoitit myös tuosta Korjauskorista ja paikkaamisesta, legginssien paikkaamisen olen päättänyt aloittaa minäkin ja hyvä kuulla, että sekin onnistuu – vaikkei ne ole housut, mutta käytän itse pelkästään niitä ja tässä kotona menisi kyllä paikatutkin, voisi sitten olla muutamat paremmat siihen tarkoitukseen, kun lähtee ihmisten ilmoille.
Just yks päivä mietin, miten kiva on päästä sitten joskus vihdoin omaan taloon muuttaessa opettelemaan sitä, että tiettyjä asioita on kaapissa aina. En ole nimittäin ikinä ennen asunut niin, että olisi tilaa säilöä ylimääräistä kaurahiutalepakettia, mutta ruokakomeron myötä tähän tulee mahdolllisuus! Varmaan ottaa aikansa, että tohon hommaan syntyy kuvailemasi rytmi ja oppii tosiaan, mitkä aineet on omassa perheessä niitä, joita on oltava aina varalla.