Syyskuu ja Suuntana omavaraisuus -sarjan yhteiskirjoituksen aika. Sarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki, ja mukana on eri puolilla Suomea, erilaisissa elämäntilanteissa olevia kirjoittajia, jotka kaikki tavoittelevat hieman omavaraisempaa elämää. Linkit muiden kirjoittajien juttuihin tekstin lopussa. Tämän kuun aihe on kuluneen kasvukauden summaus ja siihen liittyen lähdetäänkin ihan kuulumisista liikkeelle.
Täällä Tillin tilalla kesä sujahti ohi aivan eri merkeissä kuin suunniteltiin. Viime syyskuussa näissä yhteispostauksissa kirjoiteltiin erilaisista elämäntilanteista ja -muutoksista ja niihin varautumisesta. Eipä silloin tiedetty, kuinka äkkiä onnettomuus ja sen vaikutukset sattuisivat kohdalle! Juhannusiltana lätynpaistossa mekkoni helma nappasi muurikkapannun alta tulen, reilut 10% ihostani paloi ja koko kesä on mennyt toipuessa. Ei siis aivan mitä suunniteltiin. Näin kymmenen viikkoa onnettomuuden jälkeen aletaan olla aika hyvällä mallilla – toki edelleen erottaa, mistä iho on palanut, maha näyttää järkyttävältä jos ei tiedä mistä on lähdetty liikkeelle, mutta auki on enää kaikkein pahiten palanut alue kyljessä.
No, mitäpä tästä opittiin: Lopun elämääni taidan lähestyä avotulia vesiämpärin kanssa. Tietämykseni palovammojen hoidosta ja niihin käytettävistä tuotteista on lisääntynyt eksponentiaalisesti – samoin kuin arvostus suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan. (Ja jestas minkä verran ne minun vammoihini käytetyt tuotteet maksaa! Nyt kun jäljellä on enää pahin vamma kyljessä ja sitä enää lähinnä seuraillaan, pitää nuo sidokset hankkia itse. Onneksi ei enää ole tarvetta kaikkein kalleimmille hopeasidoksille yms.) Huomattiin että (toistaiseksi) ylimääräinen makuuhuone alakerrassa on aika kätevä – siellä minä nukuin ensimmäiset viikot, kun yksivuotiaan väkkärän vieressä nukkuminen kuumassa yläkerrassa ei tullut kyseeseen. Nähtiin taas miten meillä on ihanaa perhettä, jotka olivat apuna sekä minun sairaala-aikana että ensimmäisinä viikkoina kotona, kun en saanut edes nostella nuorinta. Ja puoliso! Hän on hoitanut niin maatilan töitä että kotona ihan kaikkea. Sitten ovat vielä ystävät. Onnettomuuden sattuessa vieressä istui ensihoitaja, joka reagoi heti siinä missä itse meinasi jäätyä aivan täysin. Ensiapu oli sen seurauksena ensiluokkaista, ja seuraavina viikkoina ystävät kyselivät että mitä voisi tehdä. Sanottiin että tulkaa käymään ja he tulivat, oli ihanaa nähdä ihmisiä ja saada lapsille leikkikavereita, kun minnekään ei oikeastaan pystynyt lähtemään.
Muita kuulumisia voisivat olla ne että meillä on nyt kaksi koululaista ja syksy on lähtenyt heidän osaltaan hienosti käyntiin. Syyskuun alussa viisivee aloittaa taas päiväkodin (huhhuh, kolme kuukautta oli aika pitkä aika kesälomailla ja varsinkin minä saatan odottaa tätä aika paljon) ja me jäädään taaperon kanssa kahdestaan kotiin. Talvella puolison olisi tarkoitus aloittaa omat vanhempainvapaat ja minun toivottavasti tehdä asiantuntijaharjoittelua opiskelujen osalta. Melko arkisissa puuhissa vuotta jatketaan eteenpäin, ja nautitaan nimenomaan siitä tasaisesta, turvallisesta arjesta!
Mutta mennäänpä sitten päivän aiheisiin – mokiin ja onnistumisiin. Jätetään tästä pois kaikki ne asiat joita oltiin suunniteltu tekevämme ja jotka jäivät tekemättä onnettomuudestani johtuen.
MOKAT
Suurimmat mokailut tuli tehtyä tomaatinkasvatuksen saralla. Tämä oli ensimmäinen vuosi kun tomaattia yritin kasvattaa joten sen piikkiin nämä jutut laitetaan, ensi vuonna olen paljon viisaampana liikkeellä.
Ensinnäkin kylvin tomaatit tosi myöhässä, huhtikuun ekoina viikkoina. Tiesin olevani vähän myöhässä liikkeellä, mutta toisaalta tiesin myös että kasvihuoneeni oli vasta suunnitteluasteella. Somesta olen seurannut että jotkut ovat saaneet ihan hyvää satoa vielä myöhemminkin kylvetyistä tomaateista, mutta ensi vuonna tähtään siihen että kylvän tomaatit heti maaliskuun puolivälin jälkeen.
Suurin ongelma oli kuitenkin koulinnan kanssa. Mietin ja ihmettelin että koska se pitäisi tehdä, ja aina kun googlasin asiaa, kuvissa oli sellaisia kymmensenttisiä, terhakoita monilehtisiä taimia. Ajattelin siis että omani ovat vielä aivan liian pieniä – kunnes äiti tuli käymään ja sanoi että kouli äkkiä, ne kuolee kohta. Toisin sanoen multatila oli tosi pieni, tomaatit kyllä itivät siinä hyvin mutta ne olisi pitänyt siirtää tosi pian isompiin ruukkuihin. Tämä on se juttu jonka kanssa ensi vuonna siis olen paljon viisaampi! Koulin kyllä tänä vuonna taimet lopulta ja ne alkoivat sen jälkeen kasvaakin ihan hyvin. Tomaatit olivat minulla koulinnan jälkeen aamuauringon puoleisella kuistilla, missä on valoa aika hyvin, ja sitä kyllä ehkä ensi vuonnakin hyödynnän taimikasvatukseen.
Kasvihuone kohosi harjakorkeuteen kesäkuun alkupuolella ja tomaatitkin olivat vielä hengissä. Ajattelin että laitan muovit ja siirrän ehkä ne tomaatitkin sinne ja ihan kokeeksi kasvattelen tänä vuonna. No, päivät kesällä ovat kiireisiä ja sitten tulikin juhannus ja onnettomuus ja tomaatit kuivuivat kuistille. Jälkikäteen todettiin että ihan hyvä että ei saatu kasvihuonetta valmiiksi, sen hoitamisessa olisi ollut yksi huolenaihe lisää. Huone saa nyt olla ilman muoveja ensi kevääseen saakka ja sitten kasataan se valmiiksi. Ja kasvatellaan tomaatteja toivottavasti aivan eri menestyksellä kuin tänä vuonna! (Siemeniäkään ei ehkä tarvise hankkia. Paitsi jos tulee jotain tosi kiinnostavaa kohdalle!)
Mitäpä muita virheitä sitten olisi tullut tehtyä… No, kurpitsoiden kanssa tein vähän tietoisen virheen istuttamalla ne tuplasti suositeltua tiheämpään. Kyllä ne siellä ihan satoa tekevät, mutta kaksi kolmen neliön lavaa lähiympäristöineen hukkuvat kasvuston alle ihan kokonaan. Lehtikaalia kokeilin kasvattaa kasvimaalla ihan ilman mitään suojia. Pääsimmepä tarkkailemaan aika montaa kaalia syövää toukkaa… Pari tosi hyvää omenapuuta ehti mennä melkein sivu suun, kun kypsyivät niin aikaisin ettei meinattu huomata! Ensi vuonna tiedetään tämäkin paremmin. Meidän pieni päärynäpuu teki hedelmää, mutta olisi ehkä kaivannut kastelua – johtuisiko hedelmien halkeilu veden puutteesta?
ONNISTUMISET
Ensinnäkin tänä vuonna lasketaan onnistumiseksi kaikki mistä on saatu jotain satoa! Kasveja on hoidettu kitkemällä alkukesästä rikkaruohoja pariin otteeseen ja sen jälkeen ainoastaan kastelemalla. Tai no taisi puoliso hiukan kurkkuja ja kurpitsoja lannoittaakin jossain vaiheessa. Kurpitsat tuli kylvettyä myöhässä mutta silti kerkesivät ihan hyvin. Kurkut eivät tuottaneet ihan kauhean kauaa satoa, ennen kuin iski lehtihome. Toisaalta se ei ole sinänsä kauhea ongelma, kun kurkkua kasvaa useampi hehtaari, mutta tuosta omalta pihalta lastenkin oli niitä helpompi käydä poimimassa. Salaatteja ja sipuleja syötiin alkukesä, herneistä nautiskeltiin keskikesällä, ja nyt on natusteltu porkkanoita ja papuja.
Pavut oli kyllä tämän kesän isoin onnistuminen! Varsinkin kun lähtötilanne oli se, että ikinä en ole saanut papuja edes itämään. Tällä kertaa esikasvatin pavut; kylvin ne toukokuun lopussa vessapaperihylsyistä tehtyihin ruukkuihin ja papujen ollessa 10-15 cm pitkiä, istutin ruukkuineen päivineen maahan. Salkopavut ovat kiipeilleet upeasti keväällä rakentamassani portissa ja varsinkin violetti Blauhilde on tuottanut valtavasti satoa. Ensi kesänä haluan panostaa myös pensaspapuun, tänä vuonna sille ei oikein ollut tilaa.
Toinen iso juttu oli se että bongasin vanhasta luumupuusta luumuja! Uutinen on sikäli iso, että kukaan ei koskaan muista siinä olleen yhtäkään hedelmää (ja appeni on asunut talossa koko ikänsä). Hedelmät olivat keltaisia ja melko isoja ja todella maukkaita. Aikani asiaa tutkittuani tulin siihen tulokseen, että vanha puu on ehkä lajiltaan Yleinen keltaluumu, joka tarvitsee kaveriksi punaluumun. Sellainen on nimittäin viereen istutettu muutama vuosi sitten, ja teki tänä vuonna ensimmäisen kunnon satonsa.
Omenoita on valtavasti. Äiti oli viikolla keittelemässä meille omenahilloa (tai ehkä enemmän omenasosetta, siinä ei ehkä ole hilloksi tarpeeksi sokeria). Lopputulos oli 25 litraa pakastettavaa sosetta ja lisäksi tuli tehtyä vajaa kymmenen litraa päärynähilloa. Meillä on tosi iso vanha päärynäpuu, jonka hedelmät eivät ole syötyinä kummoisiakaan. Hillossa toimivat kuitenkin hyvin! Muutaman purkin kurkkujakin äiti meille säilöi, ongelma toistaiseksi on se ettei meillä ole niille kovin hyvää paikkaa. Maakellarin ovi on edelleen avaamatta, perunakellarissa ei vielä ole viileää ja jääkaappiin ei yksinkertaisesti mahdu. Kurkkuja meillä kuluisi talvella paljon, mutta toistaiseksi siis suurin osa talvesta ollaan vielä Sauvon kurkkujen varassa – toisaalta nekin ovat tavallaan omia.
MAANPARANNUS JA VILJELYKIERTO
Tämän kuukauden aiheisiin kuului myös maanparannus ja viljelykierto. Meillä tänä vuonna on kasvateltu kaikkea ensimmäistä kertaa, joten vielä suurta kokemusta näistä ei ole kertynyt. Keväällä tehtiin kasvilaatikoita, korkeampien pohjalle laitettiin kaikenlaista maatuvaa aineista ja vanhan kasvihuoneen multia, päälle pussimultaa. Sitten tilattiin yksi kuorma-autokuormallinen multaa omiin ja apen uuden kodin puutarhahommiin ja niillä täytettiin matalammat laatikot. Kesän aikana huomasin tosi selvästi, miten paljon kasteluntarpeeseen vaikuttaa se, kuinka paljon paljasta multaa on näkyvissä. Kurpitsalaatikoita on tarvinnut kastella melko maltillisesti kurpitsoiden kovasta vedenkulutuksesta huolimatta, koska ne ovat rehevinä estäneet maanpinnan haihduntaa. Tänä kesänä istutetut mansikat piristyivät silmissä, kun niiden juurelle levitettiin hamppukate (tai siis hamppukuivike, kun joku osasi vinkata sen olevan huomattavasti edullisempaa kuin katteeksi tarkoitetun).
Ensi vuodeksi on suunnitteilla kasvimaan melko merkittävää laajennusta. Varsinkin marjatarhan haluaisin saada hyvälle alulle, mutta lisäksi on puhuttu että ensi kesänä haluttaisiin kasvattaa enemmän (ja paremmin porrastetusti) hernettä, sipulia muutenkin kuin kesän tuorekäyttöön, porkkanoita ja punajuuria, aiemmin mainittuja pensaspapuja, kokeilla maissia ja kaaleja. Ja kukkia! Paljon kaikenlaista suunnitelmaa siis. Meidän kasvimaa on täyttä savea ja kasvilaatikoissa kasvattaminen tuntuu kyllä hyvältä. Tänä vuonna hernemaa oli ihan perinteisesti maassa ja ongelmia oli niin maanpinnan kuorettumisen kuin rikkaruohojenkin kanssa. Meidän lavat tosin eivät ole mitään standardilavankauluksia, tänä vuonna tehtiin sekä kahden että kolmen neliön laatikoita. Metri tuntuu olevan leveytenä sopiva ja siihen sitten sovitellaan kuhunkin kohtaan sopivaa pituutta. Laatikoissa viljelykiertoa on mielestäni melko helppo toteuttaa, kun kasvatusalueet ovat selkeitä ja rajattuja. Toisaalta minulla useimmiten on myös yhdessä lavassa aikamoista sekakasvatusta erilaisten vihannesten, yrttien ja kukkien kanssa. Viljelykierrosta ja sellaisesta jatkuvasta maanparannuksesta enemmän kokemusta sitten tulevaisuudessa!
Linkit muiden kirjoituksiin:
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2024
Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/kasvukausi-24-palovammoja-ja-toipumista
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/09/puutarhakomposti-ja-maanparannus.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/09/trimmeri-ja-muita-mokia.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-9/
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18508
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvukausi-2024
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2024/09/syyskuu.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/09/01/syyskuu-24-virheet-ja-onnistumiset